ENERGIATEHOKKAAN RAKENNUKSEN SUUNNITTELUPROSESSI

Passiivitalo on vapaaehtoisesti asetettava energiatehokkuustavoite, johon rakennuttajan, kaikkien suunnittelijoiden sekä rakennushankkeen toteutuksesta vastaavien tahojen on sitouduttava. Arkkitehti- tai pääsuunnittelija voi tuoda esille passiivitalon energiatehokkuustavoitteena jo hankesuunnitteluvaiheessa.

Taloudellinen argumentointi passiivitalorakentamisen puolesta perustuu yleensä siihen, että passiivitalon rakentaminen aiheuttaa vain pienen lisäkustannuksen rakennusvaiheessa, mutta tuottaa käytön aikana säästöjä lämmityskustannuksissa joka vuosi. VTT:n arvio passiivitalorakentamisen tyypillisestä lisäkustannuksesta normitaloon nähden on n. 5 – 10 % kokonaiskustannuksista (ilman tontin hintaa). Normitalolla tarkoitetaan lämmöneristysmääräysten nykyisen minimitason mukaisesti toteutettua rakennusta. Lämmöneristysnormeja kiristetään vähitellen kohti passiivitalotasoa, ja tämän johdosta passiivitalon voi myös arvioida säilyttävän arvonsa paremmin kuin määräysten minimitasoa noudattavan rakennuksen.

KUVA: Mark Zimmermann, EMPA: The Swiss concept of a 2000 Watt Society, luentoaineisto, Teknillisen korkeakoulun Arkkitehtuurin laitos 30.01.2009.

Passiivitalorakentamista voidaan perustella myös ympäristönäkökulmasta. Rakennusten energiankulutusta olisi vähennettävä merkittävästi, jotta ilmastonmuutoksen aiheuttama maapallon lämpötilannousu pystytään rajoittamaan kahteen asteeseen 2050 mennessä. Passiivitalon käyttö aiheuttaa pienen energiantarpeensa ansiosta elinkaarensa aikana merkittävästi pienemmän ympäristökuorman kuin nykyisten käytäntöjen mukaisesti toteutettu rakennus. Energiatehokkuuden parantamispyrkimysten tavoitteena voidaan pitää kestävää yhteiskuntaa, jossa rakentaminen ja rakennusten käyttö on mitoitettu maapallon kantokyvyn mukaan. Tavoittetta on onnistuneesti konkretisoinut sveitsiläistutkijoitten visio kestävästä yhteiskunnasta, jonka mukaan yhden ihmisen aiheuttaman ympäristökuorman tulisi olla energiankulutuksena n. 2000 W (17500 kWh/a) tai hiilidioksidiemissioina 1 tonni/a. Kansainvälisen passiivitalon kriteereillä toteutettu rakennus on tähän kestävän yhteiskunnan visioon nähden riittävän energiatehokas.

Rakennushankkeen energiatehokkuustavoite on määriteltävä jo hankesuunnitteluvaiheessa. Rakennuttaja sitoutuu toteuttamaan asetetun tavoitteen ja sitouttaa edelleen pääsuunnittelijan ja muut suunnittelijat yhteiseen tavoitteeseen. On olemassa useita esimerkkejä rakennushankkeista, joissa energiatehokkuustavoite on asetettu kesken suunnitteluprosessin. Tästä lähtökohdasta tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa ja epäonnistuu helposti (esim. Stadsskogenin esikoulu Ruotsissa). On myös varmistettava, että kaikki rakennushankkeeseen osallistuvat tahot ymmärtävät asetetun energiatehokkuustavoitteen ja käytettävät käsitteet samalla tavalla. Rakennushankkeen kaikissa keskeisissä asiakirjoissa (hankesuunnitelmassa, sopimuksissa, työselostuksissa ym.) tulisi olla liite, jossa energiatehokkuuteen liittyvät käsitteet ja määritelmät täsmennetään. Yksiselitteisyyden vuoksi on tärkeää merkitä asiakirjoihin lukuarvoina se, mitkä kriteerit rakennuksen on määrä täyttää ja miten tämän todentaminen tapahtuu. Samassa yhteydessä on sovittava, mikä taho vastaa energialaskennan ja ilmavuotoluvun mittauksen kustannuksista sekä menettelytapa, jota noudatetaan jos tavoitteeseen ei jostain syystä päästä.

Pääsuunnittelijan on varmistettava, että rakennuttaja ymmärtää asetetun energiatehokkuustavoitteen sisällön ja kustannusvaikutukset. Samoin pääsuunnittelijan on varmistettava, että suunnittelijoilla on asetetun energiatehokkuustavoitteen edellyttämä osaaminen. Hankkeeseen tarvitaan energialaskennasta vastaava taho, jonka on varauduttava osallistumaan vuorovaikutteiseen suunnitteluprosessiin energiantarvelaskelmia päivittämällä ja tuloksia analysoimalla.

Suunnittelu- ja rakennusprosessiin passiivitalotavoite tuo muutamia uusia asioita:

  • Energiantehokkuus määritellään kokonaisenergiatarkastelun kautta yksittäisten rakenteiden tai rakennusosien U-arvojen sijasta.
  • Hankkeeseen tarvitaan energialaskennasta vastaava taho.
  • Jo luonnossuunnitteluvaiheessa tarvitaan suunnittelua ohjaavaa energialaskentaa; ellei tämä ole mahdollista, luonnossuunnittelun aikana valmiin rakennuksen energiantarvetta arvioidaan muiden tunnuslukujen (esim. muotokerroin, ikkunapinta-ala) avulla.
  • Työmaalla toteutetaan kahdessa vaiheessa painekoe, jolla varmennetaan ulkovaipan ilmanpitävyys ja ilmavuotolukutavoitteen täyttyminen.

Työmaalla mitattava ilmavuotoluku on toteutuksen laadun mittari. Ensimmäisten suomalaisten pilottikohteiden kokemukset ovat osoittaneet, että ilmatiiviin kerroksen toteutus kannattaa työmaalla vastuuttaa yhdelle taholle, joka osallistuu myös ilmavuotoluvun mittaukseen. Pelko ”pullotaloista” on osoittautunut aiheettomaksi: koneellinen ilmanvaihto ja ilmansulkukerros suunnitellaan joka tapauksessa lähes jokaiseen uudisrakennukseen – passiivitalossa niiltä vain vaaditaan parempaa laatua.

Energiatehokkaan rakennuksen suunnitteluprosessista kerrotaan tarkemmin aineistossa, jonka voit ladata koneellesi sivulla LADATTAVA AINEISTO.